Oletko Hyvinkään musiikkiopiston nykyinen tai entinen oppilas, oppilaan huoltaja, opettaja, yhteistyökumppani, sidosryhmään kuuluva tai muuten vain vannoutunut musiikin ystävä? Onko Hyvinkään musiikkiopisto sydäntäsi lähellä? Kirjoita tähän avoimeen vieraskirjaan tervehdyksesi ja/tai muistojasi Hyvinkään musiikkiopistosta.
Keväällä 2020 Hyvinkään kaupunginvaltuusto päätti Kestävän talouden ohjelmasta 2021–2023, jonka myötä musiikkiopiston saamaa kaupungin avustusta leikattiin 20 %.
Syyskuussa 2024 Hyvinkään kaupunki julkaisi esityksen, jonka mukaan musiikkiopiston avustusta leikattaisiin –50% eli –245.000 € vuonna 2025. Tavoitteena oli “musiikkikoulun avustuksen lopettaminen”, joka olisi tarkoittanut myös vuosittaisen miljoonan euron valtionosuuden menettämistä. Nämä säästöt olisivat toteutuessaan lopettaneet Hyvinkään musiikkiopiston toiminnan. Hyvinkään kaupunginvaltuusto päätti 11.11.2024 poistaa toimenpidelistaltaan musiikkiopiston avustukseen kohdistuvan leikkausesityksen.
414 ajatuksia aiheesta “Avoin vieraskirja”
Hyvinkään musiikkiopisto on yksi Hyvinkään henkisen hyvinvoinnin keskuksista. Missään nimessä lakkauttamista ei voi perustella mitenkään järkevästi.
Musiikkiopistoa ei missään nimessä saa lakkauttaa. Toivottavasti löytyy muita keinoja säästää.
Nyt päättäjille viisautta päätöksentekoon. Jos Hyvinkäältä loppuisi musiikkiopiston opetus, jäisivät Hyvinkään lapset ja nuoret ilman tasokasta musiikinopetusta. Hyvin harva vanhempi lähtisi kuljettamaan lapsiaan soittotunnille toiselle paikkakunnalle. Jos kaupungista puuttuisi musiikkiopisto, tietyt perheet valitsisivat uude n kodin toiselta paikkakunnalta, miettiessään minne muuttaa? Kaikki lapset eivät ole urheilijoita. Lapsille tulee olla monipuolinen harrastusvalikoima tarjolla Hyvinkään kokoisessa kaupungissa. Myös valtion ja kaupungin tukeman musiikkiopiston opetukseen pystyy osallistumaan vähävaraisten perheiden lapset, kun harrastusmaksut eivät kohoa kohtuuttomiksi. Päättäjien tulee huomioida lasten ja nuorten hyvinvointi. Musiikinopiskelu antaa täydellisen vastapainon ja hyvinvoinninlähteen musiikin maailman kautta tässä ajassa eläville lapsille ja nuorille. Ajatellaan tässä päätöksessä lapsia ja nuoria ja heidän hyvinvointia, sekä iloa ja laajempia hyvinvoinnin vaikutuksia, mitä musiikkiopisto tuo Hyvinkäälle ja lähialueille!
Hyvinkään musiikkiopistossa on useita kollegoja, todella hienoja tyyppejä tekemässä työtä nuorten kanssa täydellä sydämellä, että tällainen uutinen tuntuu äärimmäisen surulliselta, lyhytnäköiseltä ja musertavalta, vaikkei henk. koht. kytköstä Hyvinkääseen olekaan. Mitä kaikkea tälläkin avustuksella saadaan jo aikaan ja kuinka moni nuori saa sisältöä elämäänsä ja kulttuuria levitettyä ympärilleen. Sielun köyhää tulee olemaan ilman musiikkiopistoa Hyvinkäällä, eikä se voi olla heijastelematta kulttuurikenttään laajemminkin alueellisesti!
Täysin lyhytnäköistä toimintaa vaihteeksi.
Musiikkiopiston ylläpitoon menevät rahat maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin esimerkiksi paikallisten työpaikkojen kautta, sekä tulevaisuudessa, kun huomioidaan musiikkiharrastuksen vaikutus hyvinvointiin yms. asioihin.
Eurot, jotka tässä säästetään tulevat moninkertaisesti maksettavaksi tulevaisuudessa. Tällainen lyhytnäköinen politiikka ja kulttuurin alasajo on järkyttävää.
Hyvinkään musiikkiopiston toimintaa ei saa missään nimessä halvaannuttaa. Toiminta on päinvastoin turvattava!
Hyvät Hyvinkään päättäjät,
Musiikki kuuluu osana jokaiseen kulttuuriin. Musiikkiharrastuksen parissa opitaan musiikillisten taitojen ja tietojen lisäksi myös tulkintaa, itseilmaisua, kuuntelu- ja vuorovaikutustaitoja. Musiikkiharrastuksella luodaan hyvinvointia, ja mieluisan harrastuksen parissa vietetty aika estää nuorta ajautumasta huonoille teille. Lempimusiikki, ihmisen empaattisena ystävänä ymmärtää aina, ja on nuoren mukana ihmiseksi kasvamisen eri vaiheissa. Musiikkiharrastuksen parissa koetaan tunteita ja jaetaan kokemuksia toisten nuorten kanssa. Musiikkikasvatus on samalla myös kulttuuriperintökasvatusta. Hyvät Hyvinkään poliittiset päättäjät älkää säästäkö musiikkikasvatuksesta, sivistyksen ja hyvinvoinnin keskeisestä perustasta. Lasten ja nuorten musiikkikasvatukseen sijoittaminen nyt, säästää resursseja tulevaisuudessa.
Musiikkiopiston säilyminen turvattava
Tämä on rikos!
Te vaan tuhoatte sen mitä edelliset sukupolvet teki ennen! Ei teillä ole minkälaista oikeuttaa leikata mistään kulttuurista ja varsinkaan lapsista!
Leikatkaa omista palkoista ja Ukrainan avustuksista EI KULTTUURISTA!!!!
On käsittämättömän lyhytnäköistä purkaa hyvin toimiva laitos. Sitä ei noin vain takaisin saada. Pienen kaupungin musiikkiopisto ei ole vain harrastuspaikka, vaan se luo kulttuuria ja elämää koko kaupunkiin. Hyvinkään musiikkiopisto on myös oman urani alkupaikka, ilman Hyvinkään musiikkiopistoa voin 100% todennäköisyydellä sanoa etten olisi siellä missä olen nyt omalla ammattimuusikon urallani. Surettaa ja suututtaa lukea vastaavia uutisia.
Kulttuurin arvon huomaa erityisesti, kun se katoaa. Ei välttämättä suoraan numeroissa, vaan hyvinvoinnissa.
Musiikki luo tietoisuuteen tasapainoa ja avaa tietoisuuden solmuja, jonka avulla tietoisuus voi hyvin, elää rakkaudessa ja onnellisuudessa, leikkuri on nyt väärässä paikassa jos Teiltä halutaan leikata.
This has been one of the biggest reasons for moving to Finland. When you cannot speak the language you can let the music speak for you!
Toimin vuoden ajan Hyvinkään nuorisokuoron johtajana, joka oli Hyvinkään musiikkiopiston ja muiden toimijoiden yhteinen kuoro. Mieleeni jäivät elävästi erään kuorolaisen sanat: ”Ennen odotin aina että olisi ilta ja pääsisin vain nukkumaan. Nyt odotan että on tiistai ja kuoro. Olen saanut ystäviä, joita minulla ei ole ennen ollut. Tästä on tullut minulle henkireikä.”
Eiköhän nämä sanat kerro kaiken.
Musiikkikasvatus edesauttaa lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siitä leikkaaminen ei ole kauaskantoista ajattelua. Hintojen nostaminen aiheuttaa sen, että musiikkiharrastus ei enää kaikkien saatavilla. Tukien leikkaaminen johtaa oppilaskatoon ja sitä myötä myös työpaikkojen menetykseen, sillä soitonopettajilla ei ole töitä. Kulttuuriin panostaminen lisää Hyvinkään kaupungin vetovoimaa ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Musiikki kuuluu kaikille.
Yt. Marika Heiskanen, musiikin maisteri, musiikkikasvattaja ja muusikko
Taiteen perusopetuksen ja musiikkiopistotoiminnan avustusten lakkauttaminen olisi merkittävä menetys Hyvinkään kaupungille. Suomen musiikkiopistoinstituutio on kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellinen: missään muualla maailmassa ei tarjota näin saavutettavaa ja laadukasta musiikinopetusta, joka kattaa kaiken henkilökohtaisesta soitonopetuksesta teoriaan ja yhteissoitonopetukseen. Meillä on korkeasti koulutetut musiikkipedagogit, joiden ansiosta saamme paitsi nauttia kokonaisvaltaisista musiikkielämyksistä, myös todistaa sitä, miten pitkäjänteinen harrastaminen tukee lasten ja nuorten relisienssiä sekä kykyä työskennellä pitkän linjan tavoitteiden eteen. Musiikkiopistotoiminta on valtionavustusten ansiosta saavutettavaa ja mahdollista monenlaisista taustoista tuleville lapsille ja nuorille. Musiikin harrastaminen tukee tutkitusti myös muita akateemisia taitoja, kuten matemaattisia ja kielellisiä valmiuksia.
Avustuksen lakkauttaminen olisi lyhytnäköistä ja lisäisi yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Kulttuuri, taide ja taiteen perusopetus lisäävät lasten ja nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät monia ongelmia kuten syrjäytymistä, ahdistuneisuutta ja muita sairauksia. Panostamalla lasten ja nuorten mahdollisuuteen harrastaa musiikkia ja kulttuuria, tuodaan pitkällä tähtäimellä paljon säästöä yhteiskunnalle.
27 vuoden musiikkiopiston opettajana voin sanoa että lapset jotka käy soitto tai laulutunneilla, lapset jotka kuunnellaan ja nähdään ja jonka kanssa keskustellaan ja työskennellään ilmaisu taitoja joka viikko, ne lapset yksinkertaisesti voivat paremmin. Heillä on kanava jonka kautta saa omia tunteita suunnattu. Suomessa musiikkiopetusta on aivan oma luokkansa, suomalaistunut ulkomaalaisena voin kyllä sanoa että meillä Hollannissa ei ole vastaava. Hyvinkään opisto ei tule selviämään näistä leikkauksesta ja taitava henkilökunta lähtisi pois. Muutama vuoden päästä ne rahat jotka säästyisi nyt joutuu maksamaan tuplasti kun nuoriso voi huonommin.
Musiikillinen kasvatus on paras mahdollinen kasvatus, minkä lapsi voi saada. Se opettaa lapsille sosiaalisia taitoja, ryhmätyö taitoja, pitkäjänteisen työnteon tärkeyden ja lukemattomia muita tärkeitä ominaisuuksia, mitä ihminen tarvitsee loppuelämänsä ajan. Olisi erittäin iso sääli jos hyvinkääläiset lapset menettäisivät mahdollisuuden musiikin harrastamiseen.
Suomalaisen yhteiskunnan yksi merkittävimmistä henkistä hyvinvointia, tasapainoa ja iloa tuottavista laitoksista on musiikkioppilaitosverkosto. Musiikkiopistojen klassisen musiikin opetus, sen lisäksi, että nuoret oppivat omaksi ja yhteiseksi iloksi musisoimaan, luo opetus nuoriin tasapainoa, pitkäjänteisyyttä ja päämäärätietoisuutta. Tämä opetus avaa nuorille ikkunat klassisen musiikin suunnattoman suureen ja henkisesti rikkaaseen maailmaan.
Kaupungin päättäjien kannattaa nyt miettiä mitä ilman hyvinkääläiset nuoret jäisivät, jos musiikkiopisto lakkautetaan.
Avustuksen leikkaaminen Hyvinkään musiikkiopistolta olisi täyttä hölmöläisten hommaa! Musiikin harrastamisella on tutkitusti monia lasten, nuorten ja kaikenikäisten toimintakykyä, oppimista ja mielenterveyttä edistäviä hyötyjä ja taiteen perusopetuksen tulee olla kaikkien saatavilla joka puolella Suomea. Tällaiset leikkaussuunnitelmat ovat lyhytnäköisiä ja johtavat pitkällä tähtäimellä vain ongelmiin, jotka maksavat yhteiskunnalle enemmän, kuin hetkelliset leikkaussäästöt. Avustusleikkaukset on peruttava!
Onko Hyvinkäällä varaa saada maine käytännössä ainoana saman suuruusluokan kaupunkina, joka ei kykene tarjoamaan lapsille ja nuorille musiikinopetusta? Taiteen perusopetus on lakisääteistä toimintaa (TPO laki). Ehkä ehdotuksen tarkoitus on herättää asiallista keskustelua – toivon ainakin, että on.
Tulevaisuutemme on muuta kuin ”ämpäri” -talous. Tätä tulevaisuutta edustavat jo nyt Hyvinkääläiset ammattimuusikot,ammattitaiteilijat ja monet eri alojen humanistit.
Lapsia ja nuoria on järkevää kasvattaa tulevaisuuteen,jossa työllä tehty tuote on aivan jotain muuta kuin luonnonvaroja surutta tuhlaava ”ämpäri”.
Musiikkikasvatus antaa lapsillemme juuri niitä valmiuksia,joita tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa: keskittymiskykyä,tunteiden ilmaisua ja säätelyä,yhteistyökykyä sekä esiintymistaitoa.
Yst.terv.
Maija Helasvuo
Kuvanveistäjä, KuM
Amatööri viulisti
Ps. Toinen kysymys mikä väkisin askarruttaa: Musiikkiopiston tilat on myyty alta. Onko säästössä kyseessä kyvyttömyys ratkaista tämä itse synnytetty tila-ongelma .
Hyvinkään musiikki-opisto on mahdollistaa monen lapsen musiikkiharrastuksen joustavassa yhteistyössä kotien kanssa. Musiikkiopiston lakkauttaminen olisi lamannuttava teko pienille muusikon aluille. Säästöjä löytynee muista kohteista.
Onpa lyhytnäköistä politiikkaa! Tuollainen päätös vähentää kyllä kaupungin vetovoimaa huomattavasti, mikä puolestaan näkyy verotuloista. Kulttuurilla tietysti on itseisarvo, mutta sen lisäksi jokainen soittotunnilla kävijä on panostus kaupungin hyvinvointiin ja henkiseen pääomaan. Lisäksi tuo on valtion vahvasti tukemaa toimintaa eli kaupunki saa ihan minipanoksella valtavat hyödyt.
Musiikin harrastaminen tuo nuoren elämään niin paljon iloa . Voi myös synnyttää halun aikuisena olla ammattimaisesti musiikin parissa.
Nyt paikalliset muusikot Diandra, Stina Girs, Jufo ja paikalliset bändit järjestämään hyväntekeväisyyskonsertti musiikkiopiston säilyttämiseksi entisellään!
Musiikki kuuluu kaikille eikä sitä saa vähentää!
Hyvinkään musiikkiopiston lakkauttaminen olisi valtava menetys lapsille, nuorille ja koko kaupungin kulttuurielämälle. Musiikkikasvatus tukee lasten ja nuorten henkistä ja taiteellista kehitystä sekä tarjoaa heille arvokkaita taitoja elämään. Musiikkiopisto on myös tärkeä osa Hyvinkään kulttuuriperintöä ja sen lakkauttaminen köyhdyttäisi merkittävästi paikallista yhteisöä. Pidetään huolta tulevaisuudestamme ja varmistetaan, että lapsilla on jatkossakin mahdollisuus kulttuuriseen kasvuun ja oppimiseen.
Toivon Hyvinkään musiikkiopistolle antoisia opintovuosia myös jatkossa! Ei leikkauksille, talous on turvattava. Musiikilla ja taiteella on valtava merkitys ihmisille. Musiikkiharrastus opettaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, yhteistyökykyä ja antaa parhaimmillaan hienon voimavaran koko elämän ajaksi.
Hyvinkään musiikkiopiston tasokkaan ja pitkälle kantavan toiminnan ei missään nimessä soisi loppuvan! Itse opiston kasvattina olen päätynyt täysipäiväiseen muusikon ammattiin ja olen kiitollinen siellä saamastani opetuksesta ja kannustuksesta!
Laadukas peruskoulutus on välttämätön pohja ammattiopinnoille sekä muusikon työlle. Saan kiittää Hyvinkään musiikkiopistoa siitä, että työskentelen nykyisin Joensuun kaupunginorkesterin alttoviulistina. Avustusten leikkaaminen olisi kohtalokas virhe.
Musiikin perusopetuksen lakkauttaminen kaventaisi hyvinkääläisten kulttuurintekijöiden ja -harrastajien elämän kirjoa. Puhumattakaan musiikin ammattaisten työn jatkumisesta.
Ei näin! Hyvinkään musiikkiopisto tekee tärkeää, kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää kasvatustyötä.
80-luvulta asti molemmat lapsemme ovat opiskelleet Hyvinkään Musiikkiopistossa.
Vaikka emme koskaan edes suunnitelleet heille muodostuvan ammattia,näin on käynyt.
Elintaso tuskin on noussut kovin korkealle,mutta….ne kokemukset sekä heille,että meille
vanhemmille ovat antaneet PALJON . Ja edelleen ….lastenlapset jatkavat . Vai saavatko jatkaa?!
Hyvinkään musiikkiopiston toiminnan lopettaminen ei ole vaihtoehto. Musiikkiopiston toiminnalla on valtava merkitys opistossa opiskelevien lasten ja nuorten elämässä; se lisää heidän hyvinvointia, jaksamista arjessa, sekä henkistä kasvua. Näiden opintojen lakkauttaminen vaikuttaisi siis suoraan heidän terveyteen ja tulevaisuuteen negatiivisella tavalla. Ihmiset tarvitsevat taidetta ja mahdollisuuden opiskella sitä, joten rahoituksen lakkauttaminen ei ole vaihtoehto. Emme voi taantua tilanteeseen ilman kunnollista, tavoitteellista musiikinopetusta.
Musiikkiopiston avustuksen lopettaminen veisi lapsilta pois tärkeän, helposti saavutettavan harrastusmahdollisuuden, mikä edistää niin taiteellista kasvua kuin hyvinvointia. Kulttuurikasvatus kärsii merkittävästi, kun monilla perheillä ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin. Tämä jättää lapset vailla mielekästä tekemistä, mikä voi johtaa ajan viettämiseen ostoskeskuksissa sen sijaan, että kehitettäisiin tärkeitä taitoja ja ilmaisumuotoja. Opettajien panos uuden sukupolven kasvattamisessa taiteen kautta on korvaamaton ja erityisen arvokas nykyajan hektisessä maailmassa, jossa luovat ja henkiset kyvyt ovat entistä tärkeämpiä.
Hyvinkään Musiikkiopisto on etenkin meille oppilaille paikka, jossa saa olla oma itsensä, jakaa sekä kartuttaa innostustaan musiikkiin, haastaa itseään, kokea suuria ja tärkeitä onnistumisen tunteita, kerryttää esiintymiskokemusta ja oppia omaan tahtiin ammattitaitoisten ja ihanien opettajien kanssa. Itse olen ollut oppilaana vuosia.
Musiikkiopiston toiminnan alas ajaminen veisi sadoilta nuorilta tämän turvan, ilon, oppimisen halun, palon, ja arjen rytmin kokonaan pois. Ilman kulttuuria ei ole mitään – kaupungin hehku sammuisi täysin välittömästi.
Musiikinopetusta ei pidä missään nimessä ajaa alas, sillä se on keskeinen osa satojen oppilaiden elämää ja hyvinvointia.
Hymo on loistava oppilaitos, jonka toimnita on elintärkeä osa Hyvinkään kulttuuria. Ilman kulttuuria ei ole elämää, ilman elämää ei ole mitään.
Musiikki on elämän suola. Se kasvattaa lapset musiikin maailmaan. Aikuiset saavat vahvistaa taitojaan ja opetella uutta. Kulttuuriton kaupunki kuihtuu pois.
Tyttäremme aloitti muskarin ollessaan 3-vuotias. 6-vuotiaana hän aloitti viulunsoiton. Seuravat yhdeksän vuotta hän on käynyt vähintään kerran viikossa musiikkiopistossa ja nauttii siitä suuresti. Siellä hän kokee olevansa turvassa. Olemme tutustuneet opettajiin, jotka ovat aina hyvällä tuulella ja jakavat innostusta musiikkia kohtaan kasvavalle sukupolvelle.
Tänä keväänä tyttäremme suoritti musiikin perustutkinnon ja aikoo jatkaa opintojaan. Hän ei voi kuvitellakaan itseään, jossa hän ei voisi enää soittaa viulua rakkaan opettajansa kanssa. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi innostuu soittamaan jonkin instrumentin tai laulamaan, käy konserteissa ja avautuu aivan uudelle maailmalle.
Mitä tapahtuu, jos musiikkiopiston toimintaa supistetaan? Mihin joutuvat herkässä iässä olevat lapset?
Kiitän musiikkiopiston henkilökuntaa lämpimästi.
Hyvinkään musiikkiopisto tarjoaa laadukasta opetusta lapsille ja nuorille. Konsertit ja erilaiset tapahtumat esim. Soiva Joulutalo ovat osoitus yhdessä tekemisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Viva la musica!
Hyvinkään musiikkiopistolla on pitkä ja ansiokas historia maamme musiikkiopistojen joukossa. Olen huolestuneena seurannut viimeaikaista keskustelua Hyvinkään kaupungin säästötoimista. Työskentelin aikoinaan mm. Jokilaaksojen musiikkiopiston apulaisrehtorina, ja jo tuolloin oli selvää, että jos kunta laskee opiston tukea, myös valtio tekee samoin. Tuolloin on seuraa väistämättömästi tarve korottaa lukukausimaksuja kohtuuttomasti (jolloin perheiden eriarvoistuminen musiikin harrastamisen suhteen kasvaa) tai lopettaa koko musiikkiopistotoiminta. Nykyisin vallitsee sama uhkatilanne, jos tukiin puututaan radikaalisti.
Harvoin päätöksiä tehdessä tullaan ajatelleiksi musiikkiopiston tukemisen myönteisiä seurannaisvaikutuksia: Kunta saa verotuloja henkilökunnan ja heidän perheidensä asumisen ja olemisen kautta, harrastusmahdollisuudet toimivat vetovoimatekijöinä uusille asukkaille ja musiikin harrastamisella voi olla jopa syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia. Näin saadaan sekä tuloja että säästöjä kunnalle tavoilla, joita ei äkkiseltään laskemalla huomaa.
Myös omat lapseni ovat saaneet nauttia Hyvinkään musiikkiopiston korkeatasoisesta opetuksesta. Yksi heistä on suuntautumassa ammattiopintoihin.
Itse toimin aikoinani musiikin yleisten aineiden tuntiopettajana/sijaisena Hyvinkään musiikkiopistolla, ja sittemmin myös Hyvinkään Orkesterin intendenttinä kahden vuoden ajan. Noista positioista tulin nähneeksi, kuinka tärkeää pienen paikkakunnan musiikkielämälle on tarjota mahdollisuus musiikin harrastusluontoiseen ja puoliammattimaiseen harjoittamiseen lapsille, nuorille ja muusikon ammattia tavoitteleville. Hyvinkään musiikkiopiston opettajakunta ja edistyneimmät oppilaat ovat olleet tärkeä voimavara paikkakunnan konserttielämälle niin yhteisproduktioissa kuin korkeatasoisissa ammattilaiskonserteissa.
Toivotan Hyvinkään musiikkiopistolle onnea ja menestystä tulevissa koitoksissa, sekä lähetän ilmoille toivomuksen siitä, että tuen määrä opistolle olisi jatkossakin kohtuullinen ja mahdollistaisi musiikin ilon kaikkien saataville.
Elina Akola, FM, KM, musiikkiopiston entinen opettaja, Hyvinkään Orkesterin ex intendentti.
Hyvinkään musiikkiopiston toiminta tuottaa päivittäin suurta iloa ja elämänlaatua suurelle joukolle ihmisiä. Siellä on muusikontaipaleensa aloittanut moni alansa kansainvälisestikin huomattavimpiin kuuluva taitaja. Moni on sieltä myös saanut innostavan alkusysäyksen kohottavaan harrastukseen ja elinikäiseen rakkauteen musiikkia kohtaan – uskon että kaikki tämä antaa tavattomasti eväitä myös muuhun elämään. Hyvinkään musiikkiopisto on suuri ylpeyden aihe Hyvinkään kaupungille ja toivon hartaasti, että kaupunki osaa pitää hyvää huolta arvokkaasta, pitkäjänteisellä työllä rakennetusta musiikkiopistostaan ja turvaa sen toiminnan jatkon mahdollisimman täysipainoisella tavalla.
Olli Mustonen
pianisti, säveltäjä, kapellimestari
Hyvinkään musiikkiopisto tekee erittäin tärkeää lasten ja nuorten taidekasvatustyötä ja toteuttaa opetusta laadukkaasti suurella sydämellä. Oppimisen ja musisoinnin iloa kaikille ”hymolaisille”!
Annan täyden tukeni Hyvinkään musiikkiopistolle ja sen toiminnan turvaamiselle sekä kehittämiselle. Musiikkiopisto on itselleni rakas työpaikka ja tärkeä harrastuspaikka sadoille ja aikojen saatossa tuhansille hyvinkääläisille lapsille ja nuorille. Koen työni erittäin arvokkaaksi. Musiikin ja soittotaidon opettamisen lisäksi, saan olla turvallisena aikuisena mukana tukemassa lapsen kasvua ja sisäistä maailmaa. Opettaja-oppilas suhde kestää monesti vuosia ja vaikuttaa molempien elämään. Musiikkiopiston tuen leikkaaminen tarkoittaa, että jatkossa vain harvoilla on mahdollisuus tulla musiikkiopiston oppilaaksi. Kauaskantoisesti mahdollinen kaupungin tuen leikkaus vaikuttaa koko musiikkiopiston toimintaan näivettäen ja lopulta kuihduttaen sen. Laajemmin musiikkiopistojen alasajo vaikuttaa köyhdyttävästi koko Suomen musiikin kenttään. Uskon, että sellaisten uhkakuvien nousemista ei Hyvinkäällä päästetä tapahtumaan.
Hyvät Hyvinkään Kaupungin Päättäjät! Älkää alasajako Kasvatuksen ja Kulttuurin Siipiä ja Sivistyksen Kehdon elinvoimaa! Lasten ja Nuorten Hyvinvoinnista ja Kehityksestä on kyse! Musiikkiopistolla on lapsille ja nuorille hyvä ja turvallinen kasvu- ja kehitysalusta tulevaisuuteen ja laadukasta evästä elämään.
Vuosikymmenten aikaansaannokset: Hyvinkään musiikkiopiston juuret ovat syvällä jo vuodesta 1957 Opistomme on ollut Suomen Musiikkioppilaitosten liiton jäsen. Hyvinkää ja Hyvinkääläiset ansaitsevat taiteen kehdon ja toimivan musiikkiopiston!!
terveisin; Edesmenneen Hyvinkään Kaupungin päättäjän ja Musiikkiopiston Puolestapuhujan tytär. Musiikkiopistossa opiskelleen, Kahden lapsen äiti ja neljän lapsenlapsen isoäiti Terttu Tuominen o.s Tuomi
En tiedä, mitä minusta olisi tullut ilman Hyvinkään musiikkipistoa. Tai monista ystävistäni. Olemme sitä sukupolvea, josta muodostui musiikkinopiston ensimmäinen orkesteri ja joka vuonna 1970 otettiin tuosta vain mukaan Hyvinkään orkesteriin soittamaan ihan oikeita teoksia ihan oikeassa sinfoniaorkesterissa. Riitti, että osasi edes vähän soittaa asemissa ja oli jonkinlainen vibratoa. Olin 10-vuotias ja soitin Haydnin Kellosinfoniaa ykkösviulussa. Jalat eivät ulottuneet lattiaan, mutta musiikin virta vei ihmeelliseen maailmaan, josta emme oikeastaan kukaan halunneet pois. Sinne meistä moni jäikin, musiikkimaahan.
Osalle kävi kuin minulle: musiikki, sellonsoitto, on nyt tärkeä ja aikaa vievä harrastus, ja ammatti on se mikä on vain siksi, että olen soittanut selloa Hyvinkään musiikkiopiston orkesterissa ja Hyvinkään orkesterissa, saanut kasvaa musiikissa. Olen kulttuuritoimittaja ja musiikkikriitikko Savonlinnassa, oopperakaupungissa. Kirjoitushistoria Hyvinkään Sanomiin alkoi siitä, että närkästyin niin valtavasti siitä, että meistä, siis opiston kamariorkesterista ei kirjoitettu mitään, kun tulimme 1981 toiseksi valtakunnallisessa orkesterikilpailussa. Mukana on noin 20 kamariorkesteria, ammattioppilaitokset mukaan lukien, voiton vei tietenkin Keskipohjanmaa, mutta pieni ja tuntematon Hyvinkää oli toinen. Eikä lehti reagoinut. Toimituspäällikkö kysyi: Etkö sinä voisi kirjoittaa, meillä ei kukaan ymmärrä noista mitään. Kirjoitin, ja tässä sitä ollaan ollaan. Kulttuuritoimittajan uraa on nyt takana jo 34 vuotta, mutta soittajan, harrastajan tai opiskelijan ja opettajankin, paljon kauemmin.
Vuonna 1970 oli Hyvinkään orkesterikin oli nuori ja pieni, samoin kuin musiikkiopisto Taidetalolla. Sitähän me emme ymmärtäneet. Me tiesimme vain, että soittotunneilla saatiin hyvää oppia ja sieltä vedettiin jokainen kynnelle kykenevä ensin musiikkiopiston orkesteriin, Pentti Raition, sitten Jouko Koivukosken johtamaan. Harjoitusta ennen seistiin viritysjonossa. Emme osanneet itse virittää. Harjoitukset taidetalon suurimmassa luokassa olivat varmasti aluksi kamalaa kuultavaa. Ihan ensimmäinen kappale oli Beethovenin Ilolle-hymni. Olin kolmannen viulun äänenjohtaja, alttojahan ei tietenkään ollut.
Emme ymmärtäneet silloin, kuinka hyvin meidän kävi: olimme Hyvinkään musiikkiopiston ja orkesteritoiminnan tienraivaajajia, samoin ensimmäisen sukupolven musiikkiluokkalaisia. Pääsimme kasvamaan niin musiikkiopiston, orkesterin ja musiikkiluokkien kanssa kansakoululaisista nuoriksi aikuisiksi. Kaikki nämä kolme kehittyivät samaa tahtia kuin mekin. Meitä vanhemmat eivät saaneet kokea tätä kasvua ja innostusta. Me teimme monta ”ensimmäistä kertaa Hyvinkäällä” -asiaa.
Se joukko, joka aloitti opiston ensimmäisessä orkesterissa noin 1968 kasvoi tiiviisti yhteen ja pysyi yhdessä 80-luvulle saakka. Musiikkiopiston orkestereissa ja soittotunneilla opittiin se, mikä tuli käyttöön Hyvinkään orkesterin vaativimmissa teoksissa. Musiikkiluokilla opittiin laulamaan suoraan nuoteista ja saatiin myös kätevästi suoritettua teoriaopinnot aina I-kursseihin saakka. Musiikkia oli kuusi tuntia viikossa. Oppikoulu eli HYK ja Taidetalo olivat lähellä toisiaan, ja siinähän ne olivatkin, elämän tärkeimmät paikat ja elämän tärkeimmät ihmiset, musiikkiperhe ja ystävät, joiden kanssa vartuttiin niin ihmisinä kuin muusikkoina. Tärkeää oli myös Jouko ja Airi Koivukosken kehotus lähteä Oriveden musiikkileirille. Ensimmäisen vuotena lähti suuri joukko, ja niinpä sukeutui hyvinkääläisten jengi, joka oli kesästä toiseen ravasi milloin Orivedelle, Riistavedellä, Raudaskylässä tai Kuhmossa. Musiikkiväki eri puolilta Suomea alkoi tunnistaa tämän joukon, ne hyvinkääläiset.
Tein oudon liikkeen 11-vuotiaana: vaihdoin viulusta selloon, Hyvinkään orkesterin ykkösviulistista surkeaksi aloittajaksi. En kelvannut edes minijousiin. Ei auttanut muu kuin harjoitella moninkertaisesti ja ottaa kaverit kiinni. Hampaat irvessä tehty kiri kannatti, ja orkesteri auttoi: Hyvinkäällä ei ollut sinä talvena sellistejä, ja sain kutsun Hyvinkään orkesteriin, vaikka olin soittanut selloa vasta puolitoista vuotta. Siis hyppy kylmään veteen eli Schubertin Keskeneräiseen, pulttikaverina Esko Laine, nykyinen Berliinin filharmoonikkojen kontrabasisti. Kun tuli ensimmäisen osan sellosoolo, emme kumpikaan saaneet sitä soitettua. Kapellimestari-sellisti Teppo Tuominen auttoi: Kato meette toiseen asemaan ja siitä se lähteen. Minä ja Esko, Hyvinkään orkesterin ainoat sellistit: Mikä on toinen asema?
Hyvinkään musiikkiopisto oli ennakkoluuloton, hullunrohkea ja kannustava. Yhteistyö orkesterin kanssa oli esimerkillistä ja se toimi itsestään selvästi: hyvät soittajat mukaan isojen orkesteriin. Tällainen yhteistyö on hyvin harvinaista, mitä Hyvinkäällä ei ehkä ymmärretä. Hyvinkään musiikkiopiston rehtori Pentti Raitio ymmärsi orkesterisoiton merkityksen, samoin opiston opettajat. Niinpä me kaikkein aktiivisemmat elimme teinivuosina melkoista orkesterielämää: kamariorkesteri, Hyvinkään orkesteri ja musiikkiopiston sinfoniaorkesteri. Rippikouluiässä mukaan tuli kamarimusiikki, eli jousikvartetti, myös klarinettikvintetti ja pianotrio. Jousikvartettimme – nimeltään Hyvinkään musiikkiopiston jousikvartetti – Riitta Ivars, Ritva Viuhko, Ulla Siikonen ja minä, toimi peräti seitsemän vuotta. Saimme kunnian soittaa myös musiikkiopiston uuden toimitalon avajaisjuhlassa. Ohjelmassa jokin Schubertin menuetti. Ykkösviulisti Ivarsilta katkesi kieli kesken kertausjakson. Hän nousi kipakasti ylös ja sanoi: Noniin, se siitä. Poistui ripeästi. Me muut jäimme hölmistyneitä istumaan, sitten nousimme kömpelösti pokkuroiden ja poistuimme oudosti hymyillen primaksemme perässä epäröivien aplodien saattamina.
Pyrin kerran Sibelius-Akatemiaan, soitin huonosti ja päätin, että hyvä on, minusta ei tule sellistiä. Jatkoin orkestereissa ja tunneilla käyntiä muun opiskelun ohella. Sitten soitti rehtori Raitio ja pyysi tuntiopettajaksi Hyvinkään musiikkiopistoon. Sovittiin, että oma opettajani Markku Luolajan-Mikkola opettaa minua opettamaan kisälli-menetelmällä. Tässäkin Hyvinkään musiikkiopisto toimi epätavallisesti: nuorelle oman talon kasvatille annettiin hieno mahdollisuus. Markku tuki työssä hienosti ja opetinkin koko opiskeluaikani (Helsingin yliopisto, teor. filosofia, germ. filologia, tiedotusoppi, sosiaalipsykologia) sivutoimisena tuntiopettajana yli seitsemän vuotta, myös silloin, kun tein jo pitkiä sijaisuuksia Hyvinkään Sanomissa tai saksan lehtorina HYKissä. Hyvinkään Orkesterin soolosellistinä olin kymmenen vuotta, jolle ajalla osui muun muassa Hyvinkään ensimmäinen Matteus-passio, ensimmäinen Messias, ensimmäinen Sibeliuksen sinfonia, ensimäinen Shostakovitshin sinfonia. Vedin myös musiikkiopiston kamariorkesterille matalien jousien stemmaharjoitusia ja opetin kamarimusiikkia. Kaikki tämä niillä opeilla, joita olin saanut Hyvinkäältä, en mistään muualta.
Sattui myös niin, että äitini ja kahden hyvän ystäni äidit eli Pirkko Haanterä, Leila Kyröjärvi ja Marja-Leena Lempinen sekä muutama muu aktiivinen äiti perustivat Hyvinkään musiikkiopiston naistoimikunnan. Isä valmisti joulumyyjäisiin satoja pieniä puisia tonttuja, joita on edelleen varmasti monen joulutavaralaatikoissa. Naistoimikunnan myyjäiset, kirpputorit ja soittajaiset olivat lämmin lisä opiston toimintaan.
Soittajan ura Hyvinkäällä huipentui Hyvinkääsalin avajaisiin, orkesterin 25-vuotiskonserttiin ja opiston 40-vuotisjuhliin, jotka myös valokuvasin. Orkesterin juhlakonsertin arvioi itse Seppo Heikinheimo. Oli hyvä jättää soolosellistin pesti, kun maan pelätyin kriitikko kirjoitti: Hyvinkäällä on hyvä orkesteri. Erityisesti jousisto soi kauniisti ja yhtenäisesti.
Kun täältä ajallasesti ja maantieteellisesti etäältä katson Hyvinkään musiikkiopistoa ja kaikkea sitä, mitä minä ja sukupolveni soittajatoverit sieltä ammensivat, en voi ymmärtää nykypäättäjiä. Hyvinkään musiikkiopisto oli kovatasoinen opisto, joka katsoi kauas eteenpäin ja toimi koko kaupungin hyväksi. Valtava määrä opiston oppilaita on nyt ammattimuusikoita, mutta sitten on meitä, jotka tekevät jotain musiikkiin liittyvää, kiitos Hymon. Esimerkiksi sisareni Kristiina Hako os Lempinen on Ylen nuotiston amanuenssi. Omassa työssäni hyödyn jatkuvasti siitä, että olen soittaja ja tätä kautta ymmärrän eri alojen taiteilijoiden ajatukset aivan eri tavoin kuin uutistaustainen toimittaja. Opetin muutaman vuoden myös Savonlinnan musiikkiopistossa aloitettuani täällä kulttuuritoimittajana. Ero opistoissa oli suuri – Hyvinkään eduksi.
Hyvinkään musiikin ”pyhä kolminaisuus” opisto, orkesteri ja musiikkiluokat, on toiminut esimerkillisesti vuosikymmeniä. Kaikkia niitä valtio tukee runsaskätisesti. Valtion tuki määräytyy kaupungin tuesta. Kaupungin avustusten leikkaaminen tai edes niiden suunnittelu on ajattelematonta, näköalatonta oman oksan sahaamista, jollaiseen en olisi uskonut Hyvinkään ennen niin viisaiden päättäjien koskaan syyllistyvän. Hyvinkään orkesteri on kasvanut komeaksi orkesteriksi, kiitos opiston. Hyvinkään kaupungin suhtautumista musiikkiin kertoo vaikka se, että kaupunginsihteeri Eerikäinen omakätisesti kiinnitti orkesterin 25-vuotiskonsertissa orkideat meidän jokaisen soittajan rinnuksiin kiitokseksi siitä, mitä teimme kaupungin hyväksi.
Täältä oikeasti köyhästä, kuihtuvasta Itä-Suomesta katsoen on Hyvinkää vaurastuva ja hyväosainen kaupunki kasvukeskusten vieressä. Kulttuurileikkaukset tällaisessa kaupungissa tuntuvat pähkähulluilta. Hyvinkää on nuori kaupunki, jonka yksi helmi on kovatasoinen musiikkiopisto ja kaikki se, mitä sen ympärille syntyy. Siitä pitää pitää kiinni kynsin hampain. Kyllä Hyvinkäällä on siihen varaa.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
Kulttuuritoimittaja, FM, harrastajasellisti, käsikirjoittaja, Savonlinnan Soitannollisen Seuran pj.
Hyvinkään musiikkiopiston ja kulttuurikasvatuksen puolesta!
Hyvinkää on ollut itsenäinen hyvällä imagolla oleva pikkukaupunki, ei mikään nukkumalähiö, josta vain lähdetään aamulla töihin ja illalla takaisin. Täällä on virkeää kulttuuritoimintaa, Hyvinkään Musiikkiopisto etunenässä. Musiikkiopistossa opiskelee n 700 lasta ja nuorta, jos toimintaa joudutaan Kaupungin säästötoimien ja sitäkautta valtion avustuksen pienenemisen takia vähentämään, mihin nämä nuoret vapaa-aikanaan menevät. Itse olen opiskellut n. 8 vuotta opistossa, 3 lastani jo musiikkileikkikoulusta alkaen yli teini-iän. Kaikille mielle musiikki on jäänyt iloiseksi osaksi elämää. Kaikista opiston oppilaista ei todellakaan tule ammattimuusikoita, mutta hyvätasoinen Hyvinkään Musiikkiopisto on kasvattanut melkoisen määrän korkeatasoisia, myös kansainvälisiä eturivin muusikoita. Todella lyhytnäköistä , jos tätä toimintaa supistetaa.
Syntyjään hyvinkääläisenä olen aina sanonut, että Hyvinkää on ensimmäinen oikea kaupunki Helsingistä pohjoiseen. Kaupunki omalla identiteetillä, ei siis Helsingin lähiö.
Hyvinkään kaupungin pyrkimys vähentää tukea Hyvinkään musiikkiopistolta aiheuttaa valtionosuuksien menetyksiä, vaarantaa opiston tulevaisuuden ja antaa negatiivisen leiman kaupungin imagoon vetovoimaisena asumisympäristönä.
Hymon tarina on ollut poikkeuksellisen menestyksekäs niin harrastajien tukemisessa kuin ammattilaisten kasvattamisessa.
On lyhytnäköistä politiikkaa vaikeina aikoina leikata tulevaisuudelta!
Ulla Perksalo, Hyvinkään musiikiopiston oppilaana ja opettajana 1967-1991
Turun filharmoninen orkesteri, Turun konservatorio
Hyvinkään musiikkiopisto on antanut koko perheellemme paljon. Muutettuamme Hyvinkäälle vuonna 2003 aloittivat molemmat poikani musiikkileikkikoulussa ja tyttäreni synnyttyä vuonna 2005 saimme paikan vauvamuskarista, (- oi niitä aikoja! 😊)
Nyt tyttäreni opiskelee musiikkiopistossa klarinetin soittoa osallistuen aktiivisesti myös musiikkileireille.
Toinen pojistani on siirtynyt Hyvinkään musiikkiopistosta toisaalle tähtäimenään ammattimuusikon ura.
Olen suunnattoman kiitollinen Hyvinkään musiikkiopistolle kaikista näistä vuosista. Lasteni on ollut hyvää kasvaa ja kehittyä musiikkiopiston hyvässä, kannustavassa ilmapiirissä.
Musiikkiopiston merkitys lapsille on korvaamaton ja merkitys koko kaupungin kulttuurielämälle todella merkittävä, iloa tuova.
Anna Tulkki
Kauan eläköön Hyvinkään musiikkiopisto. Musiikki ja muu taide on sosiaali- ja terveyspalvelua. Kulttuuri kantaa ihmistä.